”Sen joka toteuttaa työt, tulisi myös suunnitella ne”.
Tämä vanha sanonta pitää edelleen paikkaansa. Onneksi kyse ei enää ole vain sanahelinästä; yhä useammassa organisaatiossa ja niiden projekteissa siirrytään tähän suuntaan. Haasteena on johdon (ja projektijohdon) rohkeus ja uskallus delegoida suunnittelun ja tekemisen valtaa ja vastuuta alemmille organisaatiotasoille (ja projektitiimeille). Organisaatioiden huomattava este on se epävarmuus, johon johto tässä tilanteessa joutuu itsensä altistamaan: ”Mikä minun johtotehtäväni on, jos annan pois ison osan omasta vallastani muille?”
Tilanne, jossa projektijohtaja yksin huoneessaan analysoi todellisuuden entisen kokemuksen ja tiedon avulla ja tekee näiden perusteella päätöksiä, ei ole enää nykypäivää. 1 + 1 = 3. Tiimeissä syntyy uusia ajatuksia, kun erilainen tieto ja kokemus liitetään yhteen uudella tavalla eri näkökulmia yhdistellen. Tänään tarvitaan tämän lisäksi vielä täydentävää, erinäisissä ulkoisissa sidosryhmäverkostoissa olevaa tietoa.
Yhä useammin johtajalta peräänkuulutetaan IQ:n (”Inteligence Quote”) sijasta EI:tä (”Emotional Intelligence”). Kyky tuoda ihmiset yhteen, edistää vuoropuhelua ja innostaa toisia tekoihin, on monimutkaisessa maailmassa yhä tärkeämpiä johtamisen ominaisuuksia ja onnistumisen edellytyksiä. ”Mikromanageeraamisen” aikakaudesta olemme siirtymässä kohti itseohjautuvuutta. Johtamisessa korostuu yksilöistä huolehtiminen osana pieniä tiimejä ja yksiköitä.
Olemme kaikki hyviä joissain asioissa, mutta on tärkeätä tunnistaa, että meitä parempia löytyy aina ja kaikkialta. Ne organisaatiot (ja projektit), joissa tiimit rakennetaan niin, että taustat, kokemukset ja osaaminen täydentävät toisiaan, ovat voittajia. Ne tiimit, joissa löytyy myös erityyppisiä käyttäytymistyylejä pärjäävät kestävämmin vaihtelevissa olosuhteissa. Joskus tarvitaan ”fundeeraajaa”, joskus tarvitaan ”puskijaa” ja joskus tarvitaan yhteenkuuluvuuden rakentajaa. Tämä riippuu pitkälti siitä, missä projektivaiheessa liikutaan, tai mitä tehtävää ollaan kulloinkin suorittamassa.
Antamalla projektitiimien asiantuntijajäsenille enemmän valtaa ja vastuuta projekteissa tuo mukanaan paljon hyötyjä. Monen asiantuntijan sydäntä lähellä oleva asia on juuri oman alan asiantuntijuus. On vahvoja henkilökohtaisia ”draivereita”, jotka ovat ohjanneet henkilön alalle. Kiinnostus keksiä uutta, hyödyntää osaamistaan, vaikuttaa projektien sisältöön ja näyttää osaamistaan muille, ovat kaikki niitä tekijöitä, joita ehdottomasti pitää hyödyntää projektien johtamisessa. Kun tiimin jäsen huomaa, että häntä kuunnellaan, häntä osallistetaan, hänelle annetaan päätösvaltaa ja häntä arvostetaan, niin syntyy luottamusta. Tämä motivoi ihmistä antamaan parastaan ja sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseen.
Suunnittelun ja päätöksen delegointi tekijöille parantaa myös projektien synnyttämien tuotteiden tai palveluiden laatua. Asiantuntija, joka asioi asiakkaiden tai käyttäjien keskuudessa, tunnistaa hyvin ratkaistavat ongelmat ja olemassa olevat tarpeet. Tekijällä on myös hyvä näkymä siihen, miten projektitehtäviä kannattaa suorittaa.
Kun seuraavan kerran otat vastaan projektipäällikkyyden, niin pysähdy hetkeksi. Pohdi aidosti yhdessä tiimisi kanssa niitä tehtäviä, jotka hoituisivat nopeammin ja paremmin tiimin itsenäisellä työllä.